Niin kuin
yleensä aina, ajatus pompsahti päähän `eimistään´: - muutama
ilta sitten, kahvikuppi toisessa kädessä, ihan muita asioita
pohtien. ”Blogi. Opistoblogi. Meidän opistolla pitäisi olla
blogi.” Paikka, jossa voisi kertoa kaikesta opiston toimintaan
liittyvästä. Asioista, joita tapahtuu, vaikka ne eivät välttämättä
ulospäin näy. Asioista, jotka nimenomaan juuri näkyvät ulospäin.
Asioista, joita seinien sisällä pohditaan ja ihmetellään,
hämmästellään ja kummastellaan. Asioista, joita olisi tahtotila
tehdä, mutta jotka eivät ole välttämättä pelkästään meistä
itsestämme kiinni. Asioista, jotka sujuvat kuin tanssi, ja niistä,
jotka ei todellakaan suju. Blogissa opistotalon oven saranoita voisi
avata vielä hieman enemmän kuin mitä ne normaalisti aukeavat.
Blogiviidakossa on monen nimistä ja
näköistä. Ja näyttipä löytyvän oikein ohjeita sille, millä
perusteella blogin nimeä voisi lähteä miettimään! ”Leikittele
sanoilla, etsi loppusointuja, englanti aina varma valinta, anna jo
blogin nimellä lukijalle monta merkitystä, sido nimi
maantieteellisesti tai paikallisesti...” Ahaa-hmmmm-no niin –
mitäs sitä-jaa-olisikohan-entäs jos-ääh....
Opistotalo on keltainen talo, siitä
liikkeelle siis. Yellow house? The Yellow house? A little yellow
house? Sinne päin, mutta ei siellä asti... Ja taas me mietittiin...
Loppusointu, pitäisikö nimessä olla loppusointu? House –mouse.
MOUSE?! Mitä yhteistä on hiirellä ja opistolla? Hiiri on sitkeä
ja sinnikäs, se tulee toimeen vähällä. Hiiri on reviiritietoinen,
se ei luovuta helposti. Se pelkää rottia, mutta on valmis
taistelemaan omiensa puolesta. Se on aktiivisin vuorokauden
pimeimpinä aikoina, mutta sisällä se liikkuu kaikkina vuorokauden
aikoina. (That´s it: Ihan kuin Lievestuoreen Setlementti
ry:n ja kansalaisopiston väki ja opistotoiminta.)
Lisää yhtäläisyyksiä löytyi
roppakaupalla: Opistolla ja opiston ryhmissä käyvät
osallistujat ja tuntiopettajat vipottavat ja vipeltävät ryhmästä
ja paikasta toiseen. Opiston luottamushenkilöt ja operatiivinen
johto yrittävät viiksikarvat vipattaen nuuhkia, mihin suuntaan
ollaan menossa, kannattaisi mennä, tai ei todellakaan pitäisi
nokkaansa tunkea. Tiedonjyväsiä jaetaan niin opiston ryhmissä kuin
esimerkiksi alakerran väen keskuudessa, lasten toiminnan puolella.
Toimistossa hiiri on koko ajan töissä, ja siellä rapistellaan ja välillä myös silputaan papereita. Kun
opiston henkilökunta on ihan finaalissa, jostain aina ilmestyy
alakerran keittiön pöydälle herkkukasa: jäätelöllä
päällystetty kääretorttu, lajitelma erilaisia karkkeja, muutama
paketti suklaakeksejä ja pannullinen kahvia. Näitä sitten yhdessä
tuumin mutustellaan poskipussit pullollaan kohti uutta nousua. Ja kun
kaiken tämän lisäksi on oikeasti olemassa tarina pienestä
marmeladihiirestä, hyvästä haltiasta, joka otti hiirulaisen
muodon, nimi oli ilmeistäkin ilmeisempi. Marmelademouse of the
yellow house tulee pitämään sisällään niin tuntiopettajien kuin
vakituisen henkilökunnan mietteitä, ajatuksia ja sattumuksia
päivien tapahtumista. Ja ehkäpä tänne joskus joku opistotoiminnan
luottamushenkilöistäkin ehtii kirjoitella. Tervetuloa viipottamaan
kanssamme keltaisen talon maailmaan, toivoo Sari, Piia ja Markku
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTämä ei ole testi, vaan ihan oikea kommentti! WUHUU! Itkunauruja odotellessa :´´D
VastaaPoistaT. Nimetön Hensku
:) Sulle täytyy Hensku joku kerta omistaa ihan koko kirjoitus.
PoistaOnnea uudelle blogille! Tämä blogi pääsee kyllä heti minun suosikkilistalleni. Mielenkiintoisia juttuja, kuvia ja paljastuksia odotellaan jo innolla. :)
VastaaPoistaKiitos! Yellow House oli tänäänkin saranat sepposen selällään klo 08.00-17.00, ja sit vielä varsinaisen peliajan päätyttyä jatkoajalla klo 18.00-20.00. Eiköhän noista päivistä aina jotain näppäiltävää kerry. :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMahtavuutta ;) Tarinoitanne odotellen ;)
VastaaPoista